Noin 75 prosenttia maa-alastamme on metsää. Vertailun vuoksi, Euroopan maapinta-alasta 45 prosenttia on metsää. Suomessa on yli neljä hehtaaria metsää asukasta kohden.

Suomen metsät ovat olleet aktiivisessa käytössä vuosisatojen ajan. Metsiä ei ole hävitetty, koska niistä on ollut monenlaista hyötyä suomalaisille: metsistä on saatu muun muassa puuta, tervaa, riistaa, marjoja, sieniä, värjäyskasveja. Lisäksi metsät ovat olleet tärkeä henkisen ja fyysisen virkistymisen paikka.

Metsillä on monimuotoinen rooli suomalaisessa taloudessa, kulttuurissa, historiassa ja arjessa. Jokaisella suomalaisella on omanlaisensa metsäsuhde, omistipa metsää tai ei.

Pidetään metsät metsinä.

Huolehdimme korjatun metsän tilanne aina uuden metsän. Istutamme ja kylvämme metsiin luontaisesti Suomessa esiintyviä puulajeja: kuusia, mäntyjä, koivuja. Näin muun luontaisen metsälajiston elinolosuhteet säilyvät. Puulaji valitaan kasvupaikan ravinteisuuden mukaan, eikä vaikka puukauppatilanteen.

Uuden metsän perustamisessa ei kannata viivytellä. Uusi metsä kannattaa perustaa pian, jotta taimet saavat etumatkaa kasvutilasta ja ravinteista kilpailevaa pintakasvillisuutta vastaan. Nopea uudistaminen palvelee sekä metsän tuottoa että ilmastoa: puuta ja hiilensidontaa tuottamaton vaihe jää mahdollisimman lyhyeksi.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Mieti, onko metsässäsi kohde, jossa voisit kokeilla jatkuvaa kasvatusta. Parhaiten se sopii kohteille, joissa on jo riittävästi elinvoimaista alikasvosta.

+ Jatkuva kasvatus voi olla hyvä vaihtoehto turvemaalla. Kun haihduttavaa puustoa on koko ajan, kunnostusojitustarve on merkittävästi pienempi - jossain tilanteissa sen voi jättää jopakokonaan tekemättä.

Metsänomistaja säästää arvokkaan elinympäristöt metsänkäsittelyn yhteydessä, yleensä vielä korvauksetta. Arvokkaat elinympäristöt ovat pienialaisia ja melko harvinaisia ja ne poikkeavat ympäröivästä metsästä. Arvokkaassa elinympäristössä ravinteita, valoa tai vettä voi olla runsaasti tai niukasti ympäröivään metsään verrattuna.

Suomen metsälajeista yhdeksän prosenttia on uhanalaisia. Suuri osa uhanalaisista metsälajeista elää arvokkaissa elinympäristöissä, kuten lehdoissa tai paahderinteillä.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Säästää arvokkaan elinympäristön yhteyteen laajemman luontokohteen.

+ Säästää pellon- ja tonttien reunoilla pensaskasvillisuutta ja suosia lehtipuita.

Säästöpuuryhmillä on kaksi päätarkoitusta: niillä saadaan metsään eri-ikäisiä puita ja ennen pitkään ne lahoavat. Lahopuu on tärkeää monelle metsälajille. Metsänomistaja ei saa korvauksia siitä, että hän jättää osan puita pystyyn säästöpuiksi. Säästöpuut kannattaa sijoittaa ryhmään ja vaikka esimerkiksi arvokkaan luontokohteen yhteyteen. Säästöpuiden jättäminen aloitettiin 1990-luvulla. Alussa niitä jätettiin sinne tänne hakkuualalle, mutta sittemmin on ymmärretty, että säästöpuista on eniten hyötyä ryhminä. Näin ne pysyvät paremmin pystyssä ja säästöpuuryhmän sisälle syntyy ympäröivästä uudistusalasta poikkeava mikroilmasto. Lehtipuut, kuten koivu, haapa ja leppä ovat arvokkaimpia säästöpuita.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Jätä enemmän säästöpuita.

+ Jätä järeämpiä säästöpuita.

+ Mieti tulevan säästöpuuryhmän sijaintia ja puulajeja jo harvennusta suunniteltaessa – tai jopa taimikonhoitovaiheessa. Lehtipuuta on vaikea jättää säästöpuuksi uudistushakkuussa, jos kaikki on raivattu aiemmissa toimenpiteissä pois.

+ Laita tieto tulevan säästöpuuryhmän sijainnista muistiin kuviolle Metsäverkkoon.

Kuolleet ja lahot puut auttavat pitämään metsän monimuotoisena, koska moni metsälaji on niistä riippuvainen. Kuolleet tai heikkokuntoiset puut kaatuvat helposti ja pystyyn kuolleet puut ovat erityisen arvokkaita niiden vähyyden vuoksi. Myös maalahopuut tulee säästää metsänkäsittelyssä. Metsä Group jättää puunkorjuussa lahot ja pystykuolleet puut metsiin. Myrsky- ja lumituhoalueet ovat asia erikseen.

Kysymme aina puukaupan yhteydessä metsänomistajalta, voiko korjuun yhteydessä tehdä tekopökkelöitä. Tekopökkelöt auttavat muun muassa kolopesijöitä. Metsänomistajan luvalla teemme niitä kaksi joka hehtaarille.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Älä turhaan korjaa yksittäisiä tuulenkaatoja metsästä. Lahottajat hyötyvät niistä.

+ Teetä tekopökkelöitä kaikissa hakkuissa. Niistä hyötyvät ensin kolopesijät kuten hömötiainen ja myöhemmin myös lahottajat.

Suurten petolintujen eli kotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan ja kalasääsken pesäpuut on rauhoitettuja. Suuret petolinnut ovat herkkiä pesimäaikaisille häiriöille, joten pesän läheisyydessä ei tehdä hakkuita tai muita metsätöitä pesimäaikaan.

Hylätty, selvästi rikkoutunutkin pesäpuu on rauhoitettu, vaikka sen ympäristössä voidaan toimia normaalisti. Muista kertoa petolinnun pesästä puukauppaa tai metsänhoitotyötä suunniteltaessa - ne pesäpuut, joiden sijainti on tiedossa, säilyvät varmimmin.

Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja. Metsissä pesivät haukat ovat jatkuvasti vähentyneet. Niiden pesiä menetetään hakkuissa, jos pesäpaikkaa ei tunneta. Siksi haukanpesien sijainnit jaettiin metsänomistajille Metsään.fi-palvelussa Suomen metsäkeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen yhteistyönä huhtikuussa 2019.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Tee pöllön- ja haukanpönttöjä metsiin. Ne myös pyytävät myyriä palstaltasi.

+ Jos tiedät, että metsässäsi on vuodesta toiseen asuttu pesä, kuten pöllön pönttö, haukan risupesä tai pesälaatikko, niin kerro siitä Metsä Groupin asiantuntijalle, jotta pesä säilyy säilyy metsätöissä.

Metsänomistajat rakentavat linnunpönttöjä metsiin. Metsänomistajat myös ruokkivat lintuja talvisin – osa ruokkii myös riistaeläimiä. Linnunpöntön ripustaminen edellyttää aina maanomistajan lupaa. Metsä Group on sorvannut ja jakanut kymmeniä tuhansia linnunpönttöjä ilmaiseksi metsänomistajille, ainoa ehto on ollut niiden ripustaminen metsään. Metsä Groupilla on oma pönttösorvi Keski-Suomessa.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Tee enemmän pönttöjä. Huolla pöntöt säännöllisesti.

+ Kerro pönttöjen sijainti metsäasiantuntijalle ja merkitse tieto niistä Metsäverkon kuviotietoihin. Näin ne säilyvät varmimmin puunkorjuussa. Hyvä vaihtoehto on myös siirtää pikkulinnun pönttö pois hakkuualalta hyvissä ajoin ennen pesimäkautta ja puunkorjuuta.

Metsänomistajat säästävät suojeltujen lajien esiintymät ja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat hakkuussa. Kasvi- ja eläinlajien suojelulla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Luonnonsuojelulaissa on määritetty lajeja, kuten tikankontti ja liito-orava, joiden elinympäristöjen heikentäminen on aina kielletty.

Mitä muuta voisin tehdä?

+ Jätä esiintymän ympärille suurempi suojavyöhyke.

Jo 75 prosentissa Metsä Groupin puukaupoista tehdään tekopökkelöitä. Tekopökkelöt tehdään katkaisemalla puun runko 2-4 m korkeudella. Muutamassa vuodessa lahoamaan alkava, lehtipuusta tehty tekopökkelö hyödyttää lahottajia, hyönteisiä ja monia metsälintulajeja.

Asiasta keskustellaan puukaupan yhteydessä – metsänomistaja päättää. Tekopökkelöt ovat metsänomistajan vapaaehtoinen lisä metsäluonnon hyväksi

Tekopökkelöiden valinnassa suositaan lehtipuita. Tekopökkelöt tehdään kasvatusmetsissä pääosin kuitupuumittaisesta puusta. Uudistushakkuissa järeät haavat ja huonolaatuiset hieskoivut ovat hyviä vaihtoehtoja. Tekopökkelöksi voidaan laskea myös tuore tuulen tai lumen katkoma puu. Lumen kaarelle painama puu on hyvä tekopökkelön aihio.