Säästöpuut – suosituksesta vakiintuneeksi käytännöksi

Values guide Metsä Group's operations 

Lahopuusta riippuvaiset lajit eivät välitä, miten hakkuualoille jätettäviä puita kutsutaan. Niille on tärkeintä, että saatavilla on oikean puulajin sopivassa lahoamisvaiheessa olevaa puuta.

Metsäliitto Osuuskunnan arkistoista löytyy 50 vuotta sitten, vuonna 1966 päivätty kiertokirje, jossa ohjeistettiin säästämään tietynlaisia puita hakkuun yhteydessä Serlachiuksen metsiä käsiteltäessä. Vielä ei puhuttu säästöpuuryhmistä, mutta ohjeet olivat luonnonhoidollisesti hyvin edistyksellisiä, vaikka ne koskivat vain yhtiön metsien käsittelyä.

Jo 1990-luvun alkupuoliskolla Metsäliitto Osuuskunta tarjosi metsänomistajille mahdollisuuden kirjallisen ympäristösuosituksen laatimiseen. Tavoitemetsä-nimeä kantanut suositus oli todellinen luonnonhoidon ja metsänomistajan yksilöllisen palvelun taidonnäyte, jolla muun muassa määriteltiin aihki- ja jättöpuiden kuviokohtainen runkomäärä niin uudistus- kuin kasvatushakkuille.

Tänä päivänä säästöpuut jätetään ryhmiin ja jos mahdollista, tärkeän elinympäristön yhteyteen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä säästöpuita ovat sellaiset, jotka voivat kehittyä helposti lahopuuksi – esimerkiksi haapa on oivallinen säästöpuu.

Ennakkosuunnittelu helpottaa

Vaatii monipuolista osaamista jättää säästöpuuryhmä niin, että se palvelee tarkoitustaan parhaiten. Yleensä säästöpuuryhmän sijoittamisesta päättää metsäkoneenkuljettaja, jonka ammattitaito koostuu monen eri osa-alueen hallitsemisesta.

Säästöpuiden, aivan kuten monen muunkin puunkorjuuseen liittyvän päätöksen tekemisessä mietitään tarkasti eri näkökulmat metsäluonnon hyvinvoinnista ja taloudellisuudesta metsänuudistamiseen ja maisemaan. Parhaassa tapauksessa onnistutaan luomaan pitkäaikainen lahopuujatkumo uudistuskohteelle pienentämättä liikaa puunmyyntituloja.

Päätös säästöpuuryhmän sijoittelusta ei aina ole helppo. Hakattavan puuston ollessa tasaikäistä ja -kokoista talousmetsää tasaisessa maastossa, ei hakkuukohteelta löydy malliesimerkkiä eli eri-ikäistä, monen puulajin säästöpuuryhmää. Siksi onkin perusteltua valmistella säästöpuuryhmän paikkaa säästämällä pensaita ja alikasvosta runsasvarpuiseen kohtaan jo harvennushakkuuvaiheessa, jolloin tuleva säästöpuuryhmän paikka toimittaa samalla riistatiheikön virkaa.

Keskittämällä pitkäaikainen hyöty

Nyt kun säästöpuusuositukset ovat olleet käytössä noin 20 vuoden ajan ja metsäsertifioinnin myötä laaja-alaisena käytäntönä yli 15 vuotta, saadaan vähitellen tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksenteon tueksi, vaikka osa metsäsertifioinnin myötä jätetyistä säästöpuista jatkaa yhä kasvuaan.

Tuoreen tutkimuksen mukaan säästöpuuryhmistä on metsälajistolle hyötyä, mutta säästöpuuston määrän jäädessä liian pieneksi hyöty on lyhytaikainen. Tämä puoltaa edelleen säästöpuuryhmien leimikkokohtaista suunnittelua ja etukäteissuunnittelua jo harvennusvaiheessa, jolloin on suurempi mahdollisuus saada aikaiseksi tavoiteltuja eri-ikäisiä, monen puulajin säästöpuuryhmiä, joilla on oma kehityskulkunsa yhden kuollessa ja toisten saadessa elintilaa.

Myös säästöpuiden hyödyistä eri eliöryhmille saadaan hiljalleen lisää tuloksia. Aikaisemmin on jo todettu kovakuoriaislajiston hyötyvän säästöpuuryhmistä ja hiljattain on päädytty samaan tulokseen jäkälien osalta. Tämänkin tutkimuksen mukaan olisi suositeltavaa jättää hakkuualoille säästöpuiksi vaihtelevasti eri puulajeja sekä erikokoisia puita.

Tutkimuksessa muistutetaan kaikille metsän eliöryhmille yhteisestä seikasta: säästöpuiden lisäksi tarvitaan sulkeutuneita elinympäristöjä, joita säilytetään arvokkaiden luontokohteiden ja suojelualueverkoston kehittämisen avulla.

 Haapajäärä on hyötynyt erityisesti säästöpuiksi jätetyistä haavoista.

Sertifioiduista metsistä

Säästö- ja lahopuustoa koskevaa kriteeriä pidetään yhtenä tärkeimmistä ja vaikuttavimmista metsäluontoon liittyvistä ja kaikista metsäsertifioinnin kriteereistä. PEFC-metsäsertifioinnin katsotaan vaikuttaneen erittäin merkittävästi metsien käsittelyyn Suomessa.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen metsiin jätetään sertifioinnin ansiosta säästöpuina vuosittain keskimäärin yli 500 000 kuutiometriä puuta.

Jos tämä vuosittainen säästöpuumäärä kerrotaan tarkastelujakson vuosien määrällä, saadaan summaksi kahdeksan miljoonaa kuutiometriä puuta. Hehtaarikohtainen vaatimus laho- ja säästöpuiden jättämiselle on tällä hetkellä 10 kappaletta hehtaarille, joten tämä luonnonhoidollisesti merkittävä lahopuumäärän lisäys toteutuu pienistä, sertifioiduista metsistä tulevista virroista.