Tekopökkelöt lisäävät monimuotoisuutta

Values guide Metsä Group's operations

Lisäämme metsiin laho- ja kolopuuta kaikissa hakkuissa

Lokakuusta 2016 alkaen Metsä Groupin harvennus- ja uudistushakkuissa tehdään kaksi tekopökkelöä joka hehtaarille. Käytäntö on metsänomistajalle vapaaehtoinen ja siitä keskustellaan puukaupan yhteydessä.

Metsänomistajat ja metsäteollisuus tekevät päivittäin työtä suomalaisen metsäluonnon säilymisen eteen. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä ovat säästöpuut, joita jätetään hakkuualoille uudistushakkuiden yhteydessä.

Säästöpuut tuovat metsiin eri-ikäisrakenteisuutta, mutta niiden olennaisin tarkoitus on ajan oloon kuolla ja tuottaa talousmetsiin lahoavaa puuta, joka on tärkeää monelle eliölajille. Kuollutta tai lahonnutta puuta on metsissämme tällä hetkellä enemmän kuin sata vuotta sitten, mutta lisää tarvitaan. Kolopuista puolestaan hyötyvät kolopesijälinnut.

Nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät ovat talousmetsistämme ne, joissa on vähiten lahopuuta. Tekopökkelöiden teko on helppo ja kustannustehokas tapa lisätä niissä laho- ja kolopuun määrää.

Metsänomistaja päättää

Tekopökkelöitä on tähän asti tehty metsänomistajan niitä pyytäessä. Lokakuusta alkaen jokaisen uuden puukaupan yhteydessä – niin harvennus- kuin uudistusleimikoissa – metsänomistajalta kysytään, tehdäänkö hänen metsäänsä kaksi tekopökkelöä hehtaarille vai ei.

Tietääksemme Metsä Group on Suomessa ensimmäinen toimija, joka alkaa tehdä tekopökkelöitä järjestelmällisesti kaikissa hakkuissa. Hakkuissa tehdyt tekopökkelöt ovat metsänomistajan vapaaehtoinen lisä metsäluonnon turvaksi.

Uskomme, että valtaosa metsänomistajista haluaa turvata uhanalaisten lajien elinolosuhteita esimerkiksi tekopökkelöitä tekemällä. Metsä Groupin käyttämän puun määrä kasvaa voimakkaasti, ja haluamme kantaa entistäkin vahvemmin vastuuta metsien kestävästä käytöstä.

Kolopesijät, kuten kuvan viirupöllöt, hyötyvät tekopökkelöistä. Kuva: Juha Ollila/Vastavalo

Satoja uusia kolopuita päivässä

Tekopökkelö tehdään katkaisemalla puunrunko 2–4 metrin korkeudelta. Tekopökkelöiden valinnassa suositaan kuitupuukokoisia lehtipuita. Jos niitä ei ole, voidaan tekopökkelö tehdä havukuitupuusta. Uudistushakkuilla järeät haavat ja huonolaatuiset hieskoivut ovat myös hyviä vaihtoehtoja tekopökkelöiksi.

Harvennushakkuissa metsä pyritään säilyttämään sekametsänä. Hakkuualan ainoita lehtipuita ei valita tekopökkelöiksi vaan näissä tilanteissa valitaan havukuitupuu. Tekopökkelö tehdään tavallisesti elävästä puusta, mutta sellaiseksi voidaan laskea myös tuore tuulen tai lumen katkoma puu. Lumen kaarelle painama koivu on hyvä tekopökkelön aihio.

Tekopökkelöitä on usein parjattu rumannäköisiksi ja turhiksi. Tekopökkelöillä saamme kuitenkin luotua pystylahopuuta, jota ei tuulenkaatojen kautta metsiin yleensä saada. Pystypökkelössä on eri korkeudella erilaiset kosteusolosuhteet, ja näin ollen se tarjoaa hyvin monimuotoisia olosuhteita kuolleessa puussa elävälle lajistolle.

Tekopökkelö alkaa lahota muutamassa vuodessa, jolloin tikat ja tiaiset voivat tehdä siihen pesäkoloja. Lintujen pesintätiheys vaihtelee paljon, mutta keskimäärin Suomessa pesii metsähehtaarilla 1–4 lintuparia. Kaksi tekopökkelöä hehtaarilla on siten kunnon lisä kolopuita.

Metsä Group on suurin yksittäinen puunostaja Suomessa ja toimimme isoilla pinta-aloilla. Tämä tarkoittaa, että teemme satoja tulevia kolopuita joka päivä, vuoden ympäri, jos kaikki metsänomistaja-asiakkaamme suostuvat tekopökkelöiden tekoon.

Riistatiheikköön tai säästöpuuryhmään

Hyvä paikka tekopökkelölle on riistatiheikkö. Sellainen syntyy, kun raivauksissa ja hakkuiden yhteydessä säästetään paikoitellen alikasvosta ja pensaikkoa, joiden puusto jätetään pääosin käsittelemättä.

Tiheikköjen säästäminen hoidetuissa metsissä luo riistalle ja erityisesti kanalinnuille tarpeellista suojaa. Metsikön pienilmastoon tiheiköt vaikuttavat lisäämällä varjoisuutta ja vaimentamalla tuulisuutta. Vaikka ennakkoraivaus on monella hakkuukohteella hyvin tarpeellinen, muutama riistatiheikkö siellä täällä ei haittaa hakkuuta.

Uudistushakkuissa tekopökkelö kannattaa sijoittaa säästöpuuryhmään, sillä keskellä taimikkoa töröttävä tekopökkelö voi näyttää jonkun silmään rumalta. Toisaalta se on petolinnulle oiva tähystyspaikka. Harvennusmetsässä tekopökkelö ei näy kauas.

Jo muutaman vuoden päästä olemme tehneet satoja tuhansia tulevia kolopuita metsiin.

Kustannus noin euron hehtaarilla

Kun puun runko katkaistaan neljän metrin korkeudelta tekopökkelöksi, jää metsään pystyyn pitkä ”kanto”. Tästä osasta puuta metsänomistaja ei saa rahaa. Yhdelle hehtaarille jätettävän kahden tekopökkelön vuoksi metsänomistajalta jää saamatta puumyyntituloja muutamista kymmenistä senteistä reiluun euroon riippuen puulajista.

Säästöpuuryhmän sijaintia kannattaisi miettiä jo ensimmäisessä harvennuksessa ja jättää suunniteltuihin kohtiin enemmän lehtipuustoa. Kun metsässä on lehtipuita koko sen elinkaaren ajan, kiittävät niin luonto kuin metsänomistajan kukkarokin: taloudellisesti vähäarvoisesta lehtipuusta saa arvokkaan tekopökkelön tai säästöpuun.

Nykyiset metsäsertifiointikriteerit eivät vaadi tekemään tekopökkelöitä, mutta PEFC-sertifioinnissa tuoreet tekopökkelöt voidaan laskea säästöpuihin. Uudet PEFC-kriteerithän edellyttävät säästö- ja lahopuuston jättämistä jo kasvatushakkuissa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi joidenkin edellisen puusukupolven yksilöiden säästämistä harvennuksissa, jos niitä on.