Values guide Metsä Group's operations
 

Lehdoissa elää paljon uhanalaisia lajeja

Lehtojen kokonaispinta­ala on pieni, vain noin prosentti metsistämme. Lehtometsät ovat kuitenkin tärkeä  elinympäristö monelle uhanalaiselle metsälajille.

Metsäteollisuus käynnisti tämän vuoden alussa lehtojen hoidon toimintaohjelman, jonka tavoitteena on kertoa muun muassa lehtojen merkityksestä metsien monimuotoisuudelle ja edistää niiden tilan parantamiseen tähtääviä hoitomenetelmiä. Tavoitteena on myös kouluttaa metsäalan toimihenkilöitä palvelemaan metsänomistajia paremmin lehtoihin liittyvissä kysymyksissä.

Vuonna 2019 julkaistun arvioinnin mukaan lähes puolet metsien uhanalaisista lajeista elää lehdoissa. Lehtolajien merkittävimpiä uhanalaisuuden syitä ovat puulajisuhteiden muutokset, metsien uudistamis- ja hoitotoimet, lahopuun sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen.

Lehtojen hoidon toimintaohjelma on osa vuonna 2016 käynnistynyttä metsäteollisuuden yhteistä metsäympäristö-ohjelmaa. ”Tavoitteena on parantaa edelleen metsäteollisuuden toimintaa metsäympäristöasioissa sekä lisätä aktiivista ja avointa viestintää”, Metsäteollisuus ry:n kestävän kehityksen päällikkö Tiina Vuoristo sanoo.

”Lehdoilla on monimuotoisuuden ja esimerkiksi uhanalaisten lajien suhteen pinta-alaosuuttaan paljon suurempi rooli. Ravinteikkailla kasvupaikoilla lajisto on runsaampaa ja uhanalaisten lajien näkökulmasta lehtojen merkitys talousmetsissä on suuri”, kehityspäällikkö Janne Soimasuo Metsä Groupista sanoo. ”Tämä oli myös yksi syy, miksi lehtojen hoidon toimintaohjelmaan lähdettiin mukaan.”

Lapin lehdoissa viihtyy isokukkainen ja ruohovartinen tikankontti, joka on rauhoitettu kasvi.

Parempaa palvelua metsänomistajille

Tapio Palvelut Oy toimii hankkeessa yhteistyökumppanina ja vastaa lehtojen  hoidon toiminataohjelman sisällöstä.

”Kokoamme ohjeistuksen tietopaketiksi ja verkkokurssin avulla käytännön toiminnassa mukana olevat toimihenkilöt saavat aiheesta tarkempaa tietoa”, johtava asiantuntija Lauri Saaristo sanoo.

”Materiaali lisää metsäammattilaisten osaamista ja toiveena on, että lehdot ja niiden erilaiset luonnonhoidon vaihtoehdot tunnistetaan jatkossa paremmin”, Saaristo jatkaa. Ohjelma keskittyy talousmetsien lehtoihin, mutta toki suojeluun sopivia kohteita on tärkeä osata tunnistaa, jotta esimerkiksi METSO-ohjelman mahdollisuuksia osataan tarjota metsänomistajille.

Metsänomistajan työkalupakki laajenee

Valtaosa lehdoista on raivattu aikoinaan pelloiksi, sillä niiden ravinteikkaampi maaperä on tehnyt niistä houkuttelevia maanviljelyn näkökulmasta. Jäljellä olevista lehdoista edustavimmat on suojeltu lehtojen suojeluohjelmassa. Suojelun ulkopuolelle jääneitä edustavia lehtoja turvaa metsälain 10. pykälä.

”METSOn vapaaehtoisen suojelun keinot  ovat myös metsänomistajien käytössä, sillä lehtoja halutaan mielellään pysyvään ja määräaikaiseen suojeluun”, Saaristo sanoo.

”Lehtojen hoidon toimintaohjelmassa keskitytään talousmetsissä olevien lehtojen hoitoon. Siinä edistetään tiettyjä, lehdoille ominaisia piirteitä, jotka voivat vaihdella hyvinkin paljon lehtokohtaisesti”, Soimasuo toteaa. ”Tietyn lehdon lehtipuusta riippuvainen arvokas lajisto voi kärsiä kuusen voimakkaasta kasvusta. Tällöin hakkuun yhteydessä poistetaan reilummin kuusta ja suositaan lehtipuita.”

Soimasuo sanoo, että keskittymällä talousmetsien lehtoelinympäristöjen hoitoon ja kehittämällä työn tueksi lisää työkaluja voidaan parantaa tehokkaasti uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia.

Metsänomistajalle tämä tarkoittaa lisää vapaaehtoisia keinoja metsien monimuotoisuuden lisäämiseksi. Luonnonhoidon toimenpiteet tehdään muiden talousmetsän toimenpiteiden yhteydessä.

Etelä-Suomen lehdoissa sudenmarjat ovat  tavallisia, ja vähän pohjoisemmissa lehdoissa esiintyy runsaasti muun muassa lehtokuusama.

Mistä tunnistat lehdon?

Usein ajatellaan, että lehtoja on vain eteläisimmässä Suomessa. Lehtoja löytyy kuitenkin Etelä-Suomesta Lappiin asti. Lehtojen kasvillisuudessa on maantieteellisiä eroja.

”Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, Kiteellä on näyttäviä ukonhattulehtoja. Jalot lehtipuut ovat tyypillisiä etelärannikolla. Pohjois-Savossa kasvaa luonnostaan kuusivaltaisia lehtoja ja Lapissa taas lehdoista löytyy tikankonttia ja muita erityisiä lajeja”, Saaristo luettelee.

Lehdoissa ei yleensä ole kangasmetsälle tyypillisiä varpuja, kuten mustikkaa tai puolukkaa. Sen sijaan niissä kasvaa muun muassa ruohovartisia, kukkivia kasveja, kuten sudenmarjaa, lehto-orvokkia tai mustakonnamarjaa. Lehtomullassa on myös ihan omanlaista sienilajistoa.

Lehtojen pensaskerroksessa kasvaa usein näsiää, lehtokuusamaa ja taikinamarjaa. Ne ovat puulajeille monipuolisempia kasvupaikkoja kuin kangasmetsät. Kuusen ja koivun rinnalla lehdoissa kasvaa usein metsätaloudellisesti vähämerkityksisempää lehti-puustoa ja jaloja lehtipuita.

Eteläisessä Suomessa lehdosta löytyy jaloja lehtipuita, kuten vaahteraa ja tammea sekä paikoitellen myös pähkinäpensasta. Pohjoisemmissa lehdoissa saattaa olla kuusikon seassa kuusamaa, koiranheisiä ja ruusuja.

Lintujen parimäärät ovat lehdoissa suuremmat ja niitä pesii hehtaarilla suurempi määrä kuin kangasmetsissä. ”Siellä on enemmän syötävää ja kerroksellisempi elinympäristö. Talousmetsälehtoihin saadaan helposti lintuja puoleensavetäviä piirteitä”, Vuoristo kannustaa.


Juttu on julkaistu Metsä Groupin Viestin numerossa 1/2021. Teksti: Annamari Heikkinen