Values guide Metsä Group's operations
 

METSO on hyvä vaihtoehto

Mikkeliläiset veljekset Mikael ja Kristian Kurki ostivat vanhemmiltaan sukupolvenvaihdoskaupalla kotitilansa vuonna 2013. Metsät omistaa nyt veljesten ja heidän äitinsä muodostama yhtymä. ”Halusin siirtää metsät pojille ajoissa – miten sitä nuoret muuten sitoutetaan ja saadaan kiinnostumaan metsistä”, Kurki kysyy.

Monimuotoista metsää

Jokin aika sitten Metsä Groupin metsäasiantuntija Vesa Hyyryläinen suunnitteli Kurjen kanssa kuusikon harvennusta Mikkelin Heinälahden kylässä. Samalla tuli puheeksi lähellä sijaitseva monimuotoinen kalliometsää ja reheviä notkanteita sisältävä metsikkö, joka kasvaa vähintään uudistuskypsässä iässä olevaa mäntyä ja kuusta.

”Mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa: hakata tämä rinteen päällä ja reunoilla oleva männikkö siemenpuuasentoon tai suojella se. Ensimmäinen vaihtoehto olisi epävarma, sillä myrsky voisi hyvinkin kaataa jäljelle jätettävät puut. Kun täältä löytyy aika runsaasti lahoa puuta, ehdotin viime käynnillä alueen tarjoamista METSO-ohjelmassa suojeltavaksi.”

Päivi Kurki oli itsekin ajatellut, että metsän voisi säästää. ”Ainakaan yli neljäänkymmeneen vuoteen ei täällä ole hakkuita tehty, kannoista ei näy jälkiä missään. Ei näitä millään tahtoisi kaataa, ja uudistaminen olisi tosiaankin hankalaa.”

”Lisäksi tämän alueen ympäristökin on melko monimuotoinen. Täältä ylhäältä kun katsoo, niin aikamoisessa jyrkänteessä siellä puut kasvavat. Ja alhaalla on hirveän rehevää metsää, jossa heinittyminen haittaisi taimien kasvua.”

Yhtä mieltä oltiin siitä, että vaikka hakkuukone haasteellisesta maastosta huolimatta pääsisikin alueelle ja ulottuisi korjaamaan puuta laen reunoiltakin, sitä ei paikalle järjestetä.

Hyvänkokoinen alue suojeluun

”Kuollutta puuta löytyy paljon myös maassa makaamassa, ja tuolla jyrkänteen reunoilla on ehkä jonkun lumisen talven jäljiltä nähtävissä katkenneita puita eli lahopuujatkumoa on havaittavissa”, asiakkuuspäällikkö Tarja Hämäläinen Etelä-Savon metsäkeskuksesta sanoo. Hän on jo aiemminkin käynyt paikanpäällä arvioimassa kohteen kelpoisuutta Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan eli METSOon sopivaksi.

Hyyryläisen metsäkeskukselle lähettämän hakemuksen mukaan kyse on yli kolme hehtaaria suuresta alueesta. ”Tämä on oikein hyvänkokoinen METSO-kohteeksi, sillä mitä isompi alue, sitä merkittävämpi se on luonnon monimuotoisuuden kannalta.”, Hämäläinen sanoo ja katselee pystyyn kuivanutta puunrunkoa.

”Täällä on jo monenlaista elämää, ja runkoa on nakuteltu joka puolelta – kääpääkin on tuolla toisella puolella. Ja tuolla kauempana latvastaan aikanaan katkennut koivupökkelö on jo varsinainen kerrostalo eri tiaislajeille. Useampi tuhat eliölajia on lahopuusta riippuvaisia”, Hämäläinen kertoo.  ”Hyvä asia on sekin, että täällä on useita lehtipuulajeja, joista kolopesijät saavat tulevaisuudessa havupuuta nopeammin lisää pesäpuita itselleen”, Hämäläinen jatkaa.

Moni suojelee metsäänsä

Tarja Hämäläinen huomauttaa, että metsien suojelusta keskusteltaessa usein unohtuu, että hyvin moni metsänomistaja on jättänyt itselleen tärkeitä paikkoja metsänkäsittelyn ulkopuolelle. ”Ne eivät vain näy missään kirjoissa tai kansissa. Ja vaikka ne olisivat vähän pienempiä pinta-alaltaan, niilläkin on merkitystä.”

”Hyvä asia on se, että Vesan kaltaiset pitkän linjan metsäammattilaiset ottavat tällaisten kohteiden suojelumahdollisuuden esiin puukaupanteon yhteydessä. Varsinkin jos metsänomistajan kanssa on pitkäaikainen asiakassuhde, luottoasiantuntijaa myös kuunnellaan. Hänellehän se metsänomistaja ne puutkin useimmiten myy, ei niinkään metsäfirmalle”, Hämäläinen heittää.

Kurjet ovat jo saaneet metsäkeskukselta esityksen maksettavasta korvauksesta. ”Vaikka ei se korvauksen suuruus ehkä niin tärkeä asia ole. Mutta totta kai on hienoa, että tällainenkin mahdollisuus on metsänomistajille tarjolla. Ja järjestyy näin helposti.”

”METSO-suojelusta on toki ollut Mikaelin ja Kristianin kanssa jo puhetta. Ja vaikka hekin haluavat hoitaa metsiä talousmetsien tapaan, tällaisen kohteen suojeleminen on heille mieluisa asia. METSOssa on se hyvä puoli, että siinä metsämaa jää metsänomistajan omaisuudeksi. Se on varmasti monelle tärkeä asia, ja niin ehkä pojillenikin.”


Teksti on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Metsä Groupin Viestin numerossa 3/2019.