Values guide Metsä Group's operations 
 

Maanmuokkaus kivennäismailla kannattaa

Muokattuun maahan perustettu metsä sitoo ensimmäisinä vuosikymmeninään enemmän hiiltä kuin muokkaamattomaan maahan perustettu, selviää Skandinavian Journal of Forest -lehdessä julkaistusta ruotsalaistutkimuksesta. Siinä, missä muokattuun maahan perustettu metsä ehti 25 vuoden ikään mennessä sitoa hiiltä 101 tonnia per hehtaari, jäi hiilen sidonta muokkaamattomaan maahan perustetussa metsässä 78 tonniin per hehtaari.

Tutkijat vertailivat hiilen sidontaa kivennäismaiden kuusi- ja mäntymetsissä erilaisilla muokkausmenetelmillä. Selvisi, että kaikki tutkituista muokkausmenetelmistä paransivat metsän hiilensidontaa.

Lämpöä ja ravinteita taimelle

Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsämaatieteen professori Hannu Ilvesniemen mukaan  ruotsalaistutkijoiden havainto tukee aiempia tutkimustuloksia, jotka puhuvat metsän uudistamisen yhteydessä tehtävän maanmuokkauksen puolesta.

”Maanmuokkauksella luodaan taimille tai siemenille kasvuolosuhteet, joissa ne säilyvät elossa ja kasvavat paremmin kuin muokkaamattomassa maaperässä. Kun metsä kehittyy täystiheänä, se sitoo hiiltä mahdollisimman tehokkaasti.”

Korkeampi lämpötila mättään sisällä on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka selittävät, miksi maanmuokkaus parantaa taimien kasvua. Lisäksi esimerkiksi helppoliukoisen typen määrä on muokkauskohdissa usein moninkertainen muokkaamattomaan maahan verrattuna. Parhaimmillaan muokkaus voi kaksinkertaistaa taimen kasvun.


Suojaa tukkimiehentäitä vastaan

Päätehakkuun jälkeen etenkin rehevät uudistusalat heinittyvät, mutta maanmuokkaus torjuu heinittymistä, sillä paljastettuun maahan kasvillisuus tulee hitaammin kuin muokkaamattomaan maahan. Ylimääräistä kivennäismaan paljastamista tulee kuitenkin välttää vesakoitumisen vuoksi.

Havupuilla tukkimiehentäi on yksi merkittävimmistä taimituholaisista. Sen aiheuttamien tuhojen on myös ennustettu ilmastonmuutoksen myötä yleistyvän. Muokkauksen avulla tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja voidaan torjua.

Myös jatkuvan kasvatuksen kohteisiin

Taloudellisesti maanmuokkaus on kannattava investointi. Luonnonvarakeskus on laskenut, että tuoreen kankaan istutuskohteilla muokkauksen vuosituotto on 3,5 prosenttia. On kuitenkin huomioitava, että tulosta ei sellaisenaan voi soveltaa koko maahan. Pohjois-Suomessa, missä puun kasvu on hitaampaa ja kiertoaika pidempi, myös tuottoprosentti on pienempi.

Jotta maanmuokkauksesta saisi parhaan mahdollisen hyödyn, tulee muokkaustapa valita oikein. Oikean muokkaustavan valinnassa Ilvesniemi kehottaa turvautumaan metsäammattilaisen apuun. Karkeasti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että viljavat maat vaativat yleensä karuja maita voimakkaamman muokkauksen.

Ilvesniemi suosittelee kivennäismailla maanmuokkausta myös jatkuvan kasvatuksen kohteisiin, joissa uudistuminen tapahtuu metsän oman siemenmateriaalin kautta.

”Tutkimus on moneen kertaan osoittanut, että muokkaamattomaan humuskerrokseen pudonnut siemen itää huonosti. Ja jos siemen ei pysty itämään, koko uudistumiselta putoaa pohja.”

Luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon

Kivennäismailla maanmuokkauksen kielteiset ympäristövaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Vaikka maanmuokkaus vapauttaa ravinteita, maa ja kasvillisuus pidättävät ne niin tehokkaasti, että huuhtoumat ovat pieniä.

Maisemahaittoja voidaan vähentää käyttämällä mahdollisimman keveitä muokkausmenetelmiä. Ilvesniemi muistuttaa, että uudistusalat ovat tyypillisesti kooltaan pieniä. Näin ollen myös niiden muokkauksesta aiheutuvat maisemahaitat ovat paikallisia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi uudistusaloille jätettävät maalahopuut, säästöpuuryhmät tai suojatiheiköt voidaan ottaa uudistamissuunnitelmaa tehtäessä huomioon ja jättää muokkaamatta.

Turvemaat ovat oma lukunsa

Turvemailla uudistaminen johtaa helposti maaperän vettymiseen, kun vettä haihduttava puusto poistetaan kerralla. Jotta taimettuminen onnistuisi, muokkauksen lisäksi joudutaan huolehtimaan siitä, että uudistusalalla on riittävän kuivia istutuspaikkoja.

Kun maaperä muokkauksen ja ojien perkauksen seurauksena kuivuu, ravinteita saattaa vapautua hakkuutähteiden lisäksi myös turpeesta niin paljon, ettei kasvillisuus ehdi käyttää niitä hyväkseen. Turvemaa pidättää ravinteita kivennäismaata huonommin, joten huuhtoutumisen riski kasvaa.

Kun turvemaa kuivuu, se alkaa hajota. Prosessi, joka vuosituhansien ajan on kerryttänyt hiiltä maaperään, alkaa pyöriä toiseen suuntaan vapauttaen hiiltä hiilidioksidina ilmakehään.

Näiden turvemaiden erityispiirteiden vuoksi Ilvesniemen mukaan on järkevää harkita turvemaalla jatkuvan kasvatuksen mukaisia hakkuita, joissa kaikkea puustoa ei korjata kerralla. Kun osa puustosta jää haihduttamaan, ojia ei ole välttämätöntä perata.

Hakkuun jälkeen maan voi joko muokata tai jättää muokkaamatta, sillä toisin kuin kivennäismailla, turvemaalla uudistuminen näyttäisi onnistuvan myös ilman maanmuokkausta.

Hiilinielu lähes kaksinkertaistunut

Viime aikoina metsien hiilen sidonnasta on keskusteltu julkisuudessa vilkkaasti. Ilvesniemi muistuttaa, että maanmuokkauksella aikaansaatu kasvunlisäys on yksi niistä toimenpiteistä, joilla Suomen metsien hiilinielu on saatu liki kaksinkertaistumaan viimeisten 60 vuoden aikana.

”Hiilinielun ylläpitäminen edellyttää, että metsän uudistumisesta huolehditaan jatkossakin. Tästä näkökulmasta katsottuna maanmuokkaus on ympäristöteko”, Ilvesniemi sanoo.


Teksti on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Metsä Groupin Viestin numerossa 3/2019.