Values guide Metsä Group's operations
 

Tekoja monimuotoisuuden parantamiseksi

Metsänomistajat ja metsäammattilaiset tekevät päivittäin työtä metsien monimuotoisuuden eteen. Metsäasiantuntija Piia Jyväs ja metsäkoneyrittäjä Petteri Liiri ovat talousmetsän luonnonhoidon käytännön työn asiantuntijoita. Muistettavaa on paljon: säästöpuut, tekopökkelöt, suojavyöhykkeet sekä pysty- ja maalahopuun säästäminen. Lisäksi on muistettava metsä- ja luonnonsuojelulain vaatimukset. Piia Jyväksen ja Petteri Liirin työtä on toteuttaa näitä lakien, sertifiointien ja vapaaehtoisten monimuotoisuustekojen edellyttämiä toimenpiteitä metsänomistajien metsissä.

Tekopökkelöt ovat esimerkki metsänomistajien halusta parantaa metsien monimuotoisuutta. Metsä Group on tehnyt tekopökkelöitä metsiin yli kolmen vuoden ajan. Niitä tehdään lahopuuston monipuolistamiseksi ja kasvatusmetsissä lahopuuston lisäämiseksi.

Vuoden 2020 alusta alkaen harvennus- ja uudistushakkuissa tehtävien tekopökkelöiden määrä hehtaarilla nousi työmaillamme kahdesta neljään. Metsänomistajalle käytäntö on vapaaehtoinen. Tekopökkelö tehdään yleisimmin kuitupuun kokoisesta lehtipuusta katkaisemalla runko 2–4 metrin korkeudelta. Pökkelö alkaa lahota muutamassa vuodessa.

Tekopökkelöillä hyvä vastaanotto

Metsänomistajat ovat ottaneet tekopökkelöiden tekemisen hyvin vastaan. ”Tekopökkelöitä kannustaa tekemään muun muassa se, että se tarjoaa lahotessaan pesäkolopuun muun muassa tikoille ja hömötiaisille”, Jyväs kertoo. ”Lisäksi terve ja monimuotoinen metsä on metsänomistajankin etu. Lahoavilla rungoilla elää lajeja, jotka pitävät tuhohyönteiset loitolla.”

Metsänomistajia motivoi Jyväksen mukaan myös se, että pienellä, konkreettisella monimuotoisuutta lisäävällä teolla voi vaikuttaa metsien käyttöä koskeviin mielipiteisiin. Metsän taloudellisen arvon lisäksi monimuotoisuudella on monille metsänomistajille suuri merkitys.

Monimuotoisuustyö näkyy metsäasiantuntijan työssä monin tavoin. Yhteistyö hakkuukoneenkuljettajan kanssa on yksi konkreettisimmista. Jyväs luottaa kuljettajien ammattitaitoon. ”Annan heille aika vapaat kädet. Joskus metsänomistajalla on toiveita säästöpuiden ja tekopökkelöiden sijainnista. Silloin merkitsen ne leimikkoon etukäteen.” Pitkä yhteistyö samojen koneyrittäjien kanssa on synnyttänyt luottamuksen. ”Kun homma toimii hyvin, luottamus kasvaa. Metsänomistajat ovat olleet tyytyväisiä työn jälkeen.”

Lahopuun säästäminen tärkeää

Lahopuu on tärkeää monelle metsälajille, neljännes metsälajeista on siitä riippuvaisia. Tekopökkelöiden lisäksi talousmetsien lahopuun määrää lisätään uudistushakkuissa jätettävillä säästöpuilla, joita jätetään sertifioituihin metsiin tuomaan eri-ikäisrakennetta. Säästöpuuryhmä onkin luonteva paikka tekopökkelölle.

Harvennushakkuissa tekopökkelöt jäävät usein puuston yhteyteen, eivätkä ole samalla tavalla näkyvillä kuin uudistushakkuussa. Samat valintakriteerit pätevät molemmissa käsittelyvaihtoehdoissa. Usein monimuotoisuuden lisäämistä suunnitellaan jo ennen puunkorjuuta. ”Metsänomistajan kannattaa myös itse tekemässään ennakkoraivauksessa ottaa huomioon mahdollinen säästöpuuryhmän paikka ja jättää se raivaamatta, jotta ryhmään tulee kerroksellisuutta ja suojaa eläimille”, Jyväs sanoo.

Säästöpuut jätetään ryhmiin ja jos mahdollista, tärkeän elinympäristön yhteyteen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä säästöpuita ovat sellaiset, jotka lahoavat nopeasti – esimerkiksi haapa on oiva valinta. ”Säästöpuuryhmään valitaan leimikossa suurehkot, taloudellisesti vähempiarvoisemmat puut. Eri metsänhoidon vaiheissa jätettävät suojatiheiköt voivat olla tulevaisuuden säästöpuuryhmiä. Näin metsään muodostuu eri-ikäistä ja -kokoista lahopuuta. Tämä lahopuujatkumo turvaa elinolosuhteet monelle lahopuusta riippuvaiselle lajille.”

Haapa ja lehtipuut parhaita säästettäviä

Koneyrittäjä Petteri Liiri sanoo, että joskus jätettävien puiden valinta voi olla haasteellista. Sitä lisää kohteiden runsaus ja erilaisuus. ”Säästöpuuryhmää valitessani kiinnitän huomiota haapoihin ja hieskoivuihin sekä aluskasvillisuuteen”, Liiri kertoo. ”Niillä saadaan eläimille luontainen piilopaikka ja lehtipuulahoa metsään.”

”Tekopökkelöitä ja säästöpuita ei kannata jättää mäen päälle, missä ne voivat kaatua liian aikaisin. Suojaisessa paikassa, vaikka notkanteessa ne pysyvät varmemmin pystyssä”, Liiri sanoo. ”Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, ja vuosien työkokemus tuo varmuutta.” Liiri sanoo, että tekopökkelöiden teosta on kolmessa vuodessa tullut rutiinia. ”Kokemuksen myötä silmä on harjaantunut näkemään sopivan säästöpuuryhmän, tekopökkelön ja myös suojatiheikön sijainnin.”

Säästöpuuryhmä lempipaikkaan

Liiri ja Jyväs ovat itsekin metsänomistajia. Monimuotoisuudesta huolehtiminen omassa metsässä on molemmille tärkeää. ”Oman metsän säästöpuuryhmät ovat kuin keitaita taimikon keskellä”, Jyväs innostuu. ”Ne ovat mainioita eväsretkipaikkoja. Mutta ennen kaikkea ne ovat tärkeitä monimuotoisuuden kannalta.”

Metsänomistajan omat toiveet ovat metsänkäsittelyssä tärkeitä. ”Jos omassa metsässä on lempipaikka, joka sopisi vaikka säästöpuuryhmäksi, siitä kannattaa mainita metsäasiantuntijalle”, Jyväs vinkkaa.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Metsä Groupin Viestissä 1/2020.